"Yhtenä päivänä oltiin mamman kanssa tulossa lenkiltä, kun mun portilla tuli vastaan yks tyyppi, joka pelotteli, kun olin pienempi.
Sanonpahan vaan, että on huono paikka tulla mun portilla vastaan."
Tiettyjä asioita aletaan siis ottamaan vähän vakavammin, kun ikää on kertynyt 1,1 vuotta. Kuten vahtiminen ja vihaiset koirat. Mitään sukupuolivihaa ei kyllä ole, paras kaveri on Myy. Pieni kääpiösnautseri tyttö. Kaikkiin muihin suhtaudun kyllä varauksella, vieraat koirat ja vieraat ihmiset.
Syyllisiä, kunnes todellakin toisin todistetaan. Parempi olla varuillaan, etteivät pääse ottamaan niskalenkkiä.
Omat ystävät saavat kyllä ihan varauksettoman ystävyyden.
Kaikki uusi tarkistetaan aina suurella uteliaisuudella. Esimerkiksi jäätynyt lätäkkö. Aivan valloittavia. Ratisee ja sieltä voi löytyä vettä. Uudet vaatteet, uusi patteri, mikä tahansa...mielenkiintoista. Vartijan on syytä olla hyvin tietoinen kaikesta uudesta.
Illalla metsän laitaan ilmestyvät varjot (oma varjo) on syytä häätää vauhdilla. Oppivat pysymään poissa, mitä lie petoja väijymässä pimeydessä.
Suuri ihastuksen aihe edelleen on sukkien pölliminen vaatehuoneesta. Ilmahaukunta näyttää aina saavan omistajat nauramaan. Eli haukuntaa ilman ääntä ja vähän vilautellaan hampaita, vitsikkäällä tyylillä tietenkin. Huumorintajua siis löytyy ja paljon.
Vieraille näytetään vakavampaa naamaa. Välillä jo hieman tiukempaan sävyyn.
Ja vaikka olenkin hyvin kiltti ja nöyrä tyttö, vahtiessa se tyttö on sitten tiessään.
Juoksuja ei vielä näy, mutta äidilläkin tuli vasta 1,3v, että aikaa vielä on.
Eli vielä ollaan aika vauvoja ja muutosta tapahtuu aikuisemmaksi koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.