Kevät saapuu

Kevät saapuu pienten lumisateiden saatteleman. Maisa on jo 1v 5 kk ja on jo hieman alkanut käyttäytyä arvokkaasti. Ajoittain. Pientä listaa kivoista ja ei kivoista lajitovereista myös luonnostellaan.

Juoksuja ei vielä ole tietääkesemme ollut tai sitten on neiti salannut ne todella hyvin. Maisa kyllä kehittyy kaiken kaikkiaan todella hitaasti. Noin 7-8 kuukautta hitaammin kuin monet muun rotuiset.

Omalle perheelle Maisa on edelleen niin kiltti, rakastava ja nöyrä, olematta kuitenkaan mitenkään nössö tai edes neiti. Periaatteessa Maisa voisi olla vaikka poika. Selvää sukupuolileimaa ei ole ainakaan vielä.

Vartiointivietti kehittyy koko ajan ja on tilanteita, joihin suhtaudutaan hyvin tehokkaasti. Maisa ei kuitenkaan kuumene,vaikka osoitaa järkkymättömyyttä vartioidessaan ja kohdatessaan ns. tunkeilijan. Maisa myös rauhottuu käskettäessä ja jos saa itse olla tilanteessa. Se hieman epäilyttää, jos isäntä tai emäntä jää kahdestaan vieraan kanssa ja Maisa ei pääse partioimaan siihen ympärille.
Paheksuvaa kommenttia annetaan ja jos tilanne muuttuu vähänkään kovaäänisemmäksi, muuttuu myös Maisan ääni. Että tiedotetaan kyllä vartijan läsnäolosta.
Jos vieras osaa olla lässyttämättä Maisalle ja keskittyä vaan asiaansa niin neiti hyväksyy vieraan tilanteeseen ja heiluttaa suvaitsevasti häntäänsä. Puolitutuille jopa menee viereen aavistuksen kärsivänä taputettavaksi. Koska se kai kuuluu, kun jo vähän tunnetaan. Vierasta tosin ei jätä hetkeksikään vartioimatta. Ja tilanne alkaa taas alusta, kun tullaan uudestaan, vaikka vain tunnin päästä.

Maisa siis on vartija, mutta ei vihainen. Mutta ei todellakaan mikään vieraiden viihdyttäjä. Ja on varmasti kartalla ja töissä niin kauan kuin vieras viihtyy kylässä. Jos vieras viihtyy yön yli voi Maisa jopa seurustellakkin, jos vieras ei ole kovin tyrkky. Mutta yhden illan seurusteluhan ei tarkoita sitä, että jos vieras yrittää aamulla jääkaapille, että se olisi jotenkin ihan itsestään selvä asia. Kommenttia tulee.

Jännittävä on seurata neidin kehittymistä valmiiksi vartijaksi. Merkit näyttävät hyviltä.


Lötkönpötkijäinen

Maisa lentokentällä

Tammi-helmikuussa oli niin paljon surullista tapahtumaa, että blogin päivitys jäi.

Mutta Maisa kävi kuitenkin lentokentällä tammikuun puolessa välissä 1,3v ikäisenä. Mammahan oli sitä mieltä, että pikkuneiti saa niin sanotun paskahalvauksen siitä menosta ja meiningistä mitä lentokentällä kuitenkin luonnollisestikkin on. Viimeistään ilmastointilaitteilla humisevat liukuovet säikäyttäisivät vuorten valkoisen kulkijan.

No väärässä oli mamma. Kun isäntää mennään hakemaan, niin sitten mennään. Neiti paahtoi edellä ovista ihmisvilinään, että mistä se isäntä haetaan.

Lentokone oli myöhässä ja tunti siinä seisoskeltiin odottelemassa. Kaiken kokoista kulkijaa oli hyvin kiinostunut Maisasta. Maisa oli hillitty ja varovainen. Vieraille ei suoda taputtelumahdollisuuksia, mutta jos osataan seistä maltillisesti voi neiti hieman nuuhkaista suopeasti.
Huvittavin oli liikemiesten pitämä pystypalaveri selkämme takana. Ihmettelin minne se koira katosi, niin neiti seisoskeli liikemiesten kanssa hieman taaemmalla, ympyrässä. Hillitysti ja korrektisti, kuten muutkin.

No sitten isäntä saapui, pieni tervehdys ja sitten johdateltiin lauma pois lentokentältä, häntä ylhäällä.

Erikoinen on podhis kasvaessaan, juuri kun olet vakuuttunut, että ei se uskalla, niin yllättää ihan täysin.

Loppukaneettina voi todeta, että älä vertaa podhista tavallisiin jalostetumpiin lajitovereihin. Podhis voi vaikuttaa, jopa aralta, mutta se ei estä sitä toimimasta, kun on töitä.