sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Maisa 1,2 v joulu ja Uusi Vuosi

Joulua ja Uutta Vuotta odoteltiin jännityksella Maisan kanssa. Tai siis ihmiset odottivat, Maisa ei tiennyt tulevista mitään.
Ajteltiin, että ehkä on parempi, että Maisa jää jouluna kotiin odottamaan, koska liukkaat lattiat olivat välillä aiheuttaneet kasvavalle neidille sutimiskohtauksia ja vieraita ihmisiäkin mummin luona vieraassa paikassakin olisi. Varmasti järkytys kasvavalle, herkälle tytölle. Jouluaatto koitti ja suunnitelma muuttui. Eihän sitä Maisaa nyt kotiin jätettäisi, yksin jouluna. Mukaan vaan ja jos Maisa stressaantuisi, pääsisi se aina hetkeksi autoon jäähylle. Ei ollut ilmakaan kylmä. Isäntä jotain kuiskasi Maisan korvaan ennen lähtöä. Saavuttiin mummille..neiti käyttäytyi koko illan hyvin korrektisti, suvaitevaisen arvokkaasti häntää heilutellen ja tepastellen rauhallisen harkitusti lliukkaita lattioita pitkin.
Hämmästyneinä seurailimme neidin hienoa käytöstä. Hyvin, hyvin hillittyä ja arvokasta.
Tästä rohkaistuneina Maisa pääsi joulupäivänä hautuumaallekkin. Siellä oli kaikki muutkin, eli vilinää oli. Ei ongelmaa.
Uusi Vuosi jännitti, koska Maisa on aina reagoinut ampumiseen. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Toimintakyky on kyllä aina pysynyt, vaikka olisi jännittänyt ja makupalat maistuneet.
Uusi Vuosi saapui. Käytiin päivällä pitkä lenkki ja vielä pisulla klo 16. Sitten asetuimme sisätiloihin katsomaan tv:tä. Ensimmäiset raketit saivat neidin tuimistumaan. Välillä joutui jo kieltämään, että vähän hiljempaa elämää. Kuuden aikoihin laittelimme evästä ja kuohuvaa pöytään ja tv:tä vähän kovemmalle. Neiti huomioi raketit ja käyttäytyi varovaisen hillitysti. Asettui omalle paikakkeen sohvan eteen, sohvapöydän alle. Siiinä oltiin se ilta. Välillä nukuttiin kuin tukki ja välillä vähän valpastuttiin. Muuta syytä ei ollut nousta, kuin mamman vessareissujen vartiointi. Ilmeellä, ei nyt ihan hyvä idea liikkua, mutta nöyränä perässä. Vartijan on työnsä rehtävä.
Yhdeltä mentiin taas ulos tarkastamaan tilukset mitä sodan jälkeen olisi jäljellä, mutta ensimmäinen pisu pystyttiin rentoutuneesti tekemään kuitenkin vasta klo 2, toisella tarkastuskeikalla. Aiemmin oli vielä oltava töissä. Ruoka kyllä syötiin normaalisti.
Hyvin siis meni Uusi Vuosi, vaikka selvästi Maisa ei raketeista pidä ja suhtautuu niihinkin hyvin varauksella. Ulos olisi ollut turha mennä pahimman räiskeen aikana. Hillitty käytös siis säilyy ja toimintakyky, vaikka ei palveluskoiramaista uhmakasta rohkeutta olekkaan.
Maisa on rohkea laumismaiseen varautuneeseen ja varovaiseen tyyliinsä.
Alla illan päivystysasemapaikka.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.