Kevät saapuu

Kevät saapuu pienten lumisateiden saatteleman. Maisa on jo 1v 5 kk ja on jo hieman alkanut käyttäytyä arvokkaasti. Ajoittain. Pientä listaa kivoista ja ei kivoista lajitovereista myös luonnostellaan.

Juoksuja ei vielä ole tietääkesemme ollut tai sitten on neiti salannut ne todella hyvin. Maisa kyllä kehittyy kaiken kaikkiaan todella hitaasti. Noin 7-8 kuukautta hitaammin kuin monet muun rotuiset.

Omalle perheelle Maisa on edelleen niin kiltti, rakastava ja nöyrä, olematta kuitenkaan mitenkään nössö tai edes neiti. Periaatteessa Maisa voisi olla vaikka poika. Selvää sukupuolileimaa ei ole ainakaan vielä.

Vartiointivietti kehittyy koko ajan ja on tilanteita, joihin suhtaudutaan hyvin tehokkaasti. Maisa ei kuitenkaan kuumene,vaikka osoitaa järkkymättömyyttä vartioidessaan ja kohdatessaan ns. tunkeilijan. Maisa myös rauhottuu käskettäessä ja jos saa itse olla tilanteessa. Se hieman epäilyttää, jos isäntä tai emäntä jää kahdestaan vieraan kanssa ja Maisa ei pääse partioimaan siihen ympärille.
Paheksuvaa kommenttia annetaan ja jos tilanne muuttuu vähänkään kovaäänisemmäksi, muuttuu myös Maisan ääni. Että tiedotetaan kyllä vartijan läsnäolosta.
Jos vieras osaa olla lässyttämättä Maisalle ja keskittyä vaan asiaansa niin neiti hyväksyy vieraan tilanteeseen ja heiluttaa suvaitsevasti häntäänsä. Puolitutuille jopa menee viereen aavistuksen kärsivänä taputettavaksi. Koska se kai kuuluu, kun jo vähän tunnetaan. Vierasta tosin ei jätä hetkeksikään vartioimatta. Ja tilanne alkaa taas alusta, kun tullaan uudestaan, vaikka vain tunnin päästä.

Maisa siis on vartija, mutta ei vihainen. Mutta ei todellakaan mikään vieraiden viihdyttäjä. Ja on varmasti kartalla ja töissä niin kauan kuin vieras viihtyy kylässä. Jos vieras viihtyy yön yli voi Maisa jopa seurustellakkin, jos vieras ei ole kovin tyrkky. Mutta yhden illan seurusteluhan ei tarkoita sitä, että jos vieras yrittää aamulla jääkaapille, että se olisi jotenkin ihan itsestään selvä asia. Kommenttia tulee.

Jännittävä on seurata neidin kehittymistä valmiiksi vartijaksi. Merkit näyttävät hyviltä.


Lötkönpötkijäinen

Maisa lentokentällä

Tammi-helmikuussa oli niin paljon surullista tapahtumaa, että blogin päivitys jäi.

Mutta Maisa kävi kuitenkin lentokentällä tammikuun puolessa välissä 1,3v ikäisenä. Mammahan oli sitä mieltä, että pikkuneiti saa niin sanotun paskahalvauksen siitä menosta ja meiningistä mitä lentokentällä kuitenkin luonnollisestikkin on. Viimeistään ilmastointilaitteilla humisevat liukuovet säikäyttäisivät vuorten valkoisen kulkijan.

No väärässä oli mamma. Kun isäntää mennään hakemaan, niin sitten mennään. Neiti paahtoi edellä ovista ihmisvilinään, että mistä se isäntä haetaan.

Lentokone oli myöhässä ja tunti siinä seisoskeltiin odottelemassa. Kaiken kokoista kulkijaa oli hyvin kiinostunut Maisasta. Maisa oli hillitty ja varovainen. Vieraille ei suoda taputtelumahdollisuuksia, mutta jos osataan seistä maltillisesti voi neiti hieman nuuhkaista suopeasti.
Huvittavin oli liikemiesten pitämä pystypalaveri selkämme takana. Ihmettelin minne se koira katosi, niin neiti seisoskeli liikemiesten kanssa hieman taaemmalla, ympyrässä. Hillitysti ja korrektisti, kuten muutkin.

No sitten isäntä saapui, pieni tervehdys ja sitten johdateltiin lauma pois lentokentältä, häntä ylhäällä.

Erikoinen on podhis kasvaessaan, juuri kun olet vakuuttunut, että ei se uskalla, niin yllättää ihan täysin.

Loppukaneettina voi todeta, että älä vertaa podhista tavallisiin jalostetumpiin lajitovereihin. Podhis voi vaikuttaa, jopa aralta, mutta se ei estä sitä toimimasta, kun on töitä.

Elokuvat ja muut TV-ohjelmat

Maisa on aina ollut sitä mieltä, että myös televisio on syytä ottaa vakavasti. Kaikenlaiset luonto-ohjelmat ovat kiellettyjä, erityisesti sellaiset joissa esintyy petoeläimiä. Ilves on paha. Ihan terassilla asti on käytävä varmistamassa katin sijaintia. Vompatti on myös kumma, liian hanakasti tulossa kohti. Mokoma peto sorkilla. Piirretyissä esiintyvät eläinhahmot eivät hämää. Eläimiä selvästi.

Eli meillä ei voi katsoa eläinohjelmia eikä mielellään myöskään piirrettyjä eläinseikkailuja.

Maisalle kun ei riitä murina tai varoitushaukku, vaan tavoite on kaataa telkku.

Maisa 1,2 v joulu ja Uusi Vuosi

Joulua ja Uutta Vuotta odoteltiin jännityksella Maisan kanssa. Tai siis ihmiset odottivat, Maisa ei tiennyt tulevista mitään.
Ajteltiin, että ehkä on parempi, että Maisa jää jouluna kotiin odottamaan, koska liukkaat lattiat olivat välillä aiheuttaneet kasvavalle neidille sutimiskohtauksia ja vieraita ihmisiäkin mummin luona vieraassa paikassakin olisi. Varmasti järkytys kasvavalle, herkälle tytölle. Jouluaatto koitti ja suunnitelma muuttui. Eihän sitä Maisaa nyt kotiin jätettäisi, yksin jouluna. Mukaan vaan ja jos Maisa stressaantuisi, pääsisi se aina hetkeksi autoon jäähylle. Ei ollut ilmakaan kylmä. Isäntä jotain kuiskasi Maisan korvaan ennen lähtöä. Saavuttiin mummille..neiti käyttäytyi koko illan hyvin korrektisti, suvaitevaisen arvokkaasti häntää heilutellen ja tepastellen rauhallisen harkitusti lliukkaita lattioita pitkin.
Hämmästyneinä seurailimme neidin hienoa käytöstä. Hyvin, hyvin hillittyä ja arvokasta.
Tästä rohkaistuneina Maisa pääsi joulupäivänä hautuumaallekkin. Siellä oli kaikki muutkin, eli vilinää oli. Ei ongelmaa.
Uusi Vuosi jännitti, koska Maisa on aina reagoinut ampumiseen. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Toimintakyky on kyllä aina pysynyt, vaikka olisi jännittänyt ja makupalat maistuneet.
Uusi Vuosi saapui. Käytiin päivällä pitkä lenkki ja vielä pisulla klo 16. Sitten asetuimme sisätiloihin katsomaan tv:tä. Ensimmäiset raketit saivat neidin tuimistumaan. Välillä joutui jo kieltämään, että vähän hiljempaa elämää. Kuuden aikoihin laittelimme evästä ja kuohuvaa pöytään ja tv:tä vähän kovemmalle. Neiti huomioi raketit ja käyttäytyi varovaisen hillitysti. Asettui omalle paikakkeen sohvan eteen, sohvapöydän alle. Siiinä oltiin se ilta. Välillä nukuttiin kuin tukki ja välillä vähän valpastuttiin. Muuta syytä ei ollut nousta, kuin mamman vessareissujen vartiointi. Ilmeellä, ei nyt ihan hyvä idea liikkua, mutta nöyränä perässä. Vartijan on työnsä rehtävä.
Yhdeltä mentiin taas ulos tarkastamaan tilukset mitä sodan jälkeen olisi jäljellä, mutta ensimmäinen pisu pystyttiin rentoutuneesti tekemään kuitenkin vasta klo 2, toisella tarkastuskeikalla. Aiemmin oli vielä oltava töissä. Ruoka kyllä syötiin normaalisti.
Hyvin siis meni Uusi Vuosi, vaikka selvästi Maisa ei raketeista pidä ja suhtautuu niihinkin hyvin varauksella. Ulos olisi ollut turha mennä pahimman räiskeen aikana. Hillitty käytös siis säilyy ja toimintakyky, vaikka ei palveluskoiramaista uhmakasta rohkeutta olekkaan.
Maisa on rohkea laumismaiseen varautuneeseen ja varovaiseen tyyliinsä.
Alla illan päivystysasemapaikka.